Sääsatelliittikuvista
Sääsatelliitit havainnoivat ilmakehää eri spektrikanavien avulla. Näkyvä kanava (noin 0,5–0,9 µm) havaitsee heijastetun auringonvalon ja sitä käytetään päiväaikaan pilvi- ja pintakartoituksessa; kirkkaat alueet viittaavat paksuihin pilviin tai korkeaan albedoon, tummat veteen tai kasvillisuuteen. Infrapunakanava (noin 10,5–12,5 µm) mittaa emittoitua lämpösäteilyä ja toimii yötä päivää; pilvenhuippulämpötilat näytetään (kirkas = kylmät korkeat pilvet, tumma = lämmin pinta) (EUMETSAT; CIRA/CSU).
Vesihöyrykanava (noin 5,7–7,1 µm) havaitsee vesihöyryä ylemmässä troposfäärissä. Kirkkaat arvot viittaavat pilviin tai kosteisiin kerroksiin, harmaat sävyt vaihtelevaan kosteuteen ja tummat arvot kuivaan ilmaan. Tämä kanava on absorptiomittaus: alhaalta tuleva säteily imeytyy vesihöyryyn, joka sitten säteilee. Vesihöyrykuvat auttavat tunnistamaan suihkuvirtaukset, rintamajärjestelmät ja kosteusrakenteen (EUMETSAT; EUMeTrain).
Operatiiviset satelliitit kuten EUMETSATin Meteosat Second Generation (MSG) kuljettavat useakanavaisia instrumentteja; yhdistelmiä käytetään RGB-tuotteisiin (esim. ilmamassa), jotka auttavat ennustajia analysoimaan synoptista säätä. Kansalliset sääpalvelut ja virastot kuten NOAA ja EUMETSAT tarjoavat kuvia ja johdettuja tuotteita; yllä olevat tiedot voivat tulla tällaisista lähteistä (esim. KNMI). WMO koordinoi maailmanlaajuisia satelliittihavaintöjärjestelmiä.